Pronssiotteluennakko: SBS Rupu - PSS...

Keskiviikko 28.3.2007 klo 14:07 - Jere Kaistinen

Tämän kauden pronssipelistä muodostunee melkoinen spektaakkeli, mikä ei niin kauhean yleistä pallopeleissä ole. Kumpikin joukkue on kuitenkin ensikertalainen pudotuspeleissä, joten pronssinenkin lätkä maistuisi varmasti päätössaunassa kummankin suussa makealta. Toisaalta aikakirjoihin jää vain toisen nimi mitalistina, ja toisen loistava kausi huuhtoutuu viemäristä alas heti summerin jälkeen.

Jos peli pelattaisiin Porvoossa, olisi voittosuhde PSS:lle noin 75-25. Huhkolinna tasapainottaa vaakaa ja reilusti. Toivottavasti kotijoukkueen älämölökatsomolta löytyy vielä paukkuja kunnon kannustamiseen, ettei homma mene pelkäksi örmyämiseksi. Löytynee toki porvoolaistenkin viiden kymmenen hengen porukasta ne pakolliset kylähullut, joten lauantaina voi olla viihdettä tarjolla kentän lisäksi katsomossa.

Rupulla on käynyt vaihtolaari sen verran kapeaksi, että jokainen palautumispäivä on ollut kullan arvoinen. Puolivälierissä löytyi komeasti ratkaisijoita ykkösketjun takaa, mutta Uotilan loukkaantuminen siirsi taas kaikki ohjakset ykköselle. Hyvinhän Löde, Luoma ja Ransu ovat pakkien avustuksella vastuunsa kantaneetkin, mutta kyllä on kuormittaminenkin ollut sen mukaista.
Hapoilla ovat pelurit joka tapauksessa, nyt vain punnitaan vaikuttaako se sitten pelisuoritukseen minkä verran.

Yksittäisessä pelissä on kuitenkin mahdollista tehdä tulosta hyvinkin kapealla materiaalilla, ja Rupu kyllä tietää tasan tarkaan miten Huhkolinnassa käännetään tiukatkin pelit voitoiksi. Paljon on kiinni myös siitä tiedostaako Rupu aidosti PSS:n tämän hetkisen vireen ja hurmostilan ja pystyy suunnittelemaan taktiikkansa sen pohjalta. NST ei kaikesta psyykkauksesta huolimatta tiedostanut, ja oli todella lähellä hörpätä kuravettä.

Kuten äskeisestä voi päätellä, teki PSS välieräsarjassa melkoisen vaikutuksen minuun ja varmasti pariin muuhunkin. Joukkue pelasi helvetin hyvää salibandyä luottaen omiin vahvuuksiinsa, liikuttaen palloa kontroloidusti ja kieltäytymällä väistämästä kentällä ketään. Varsinkin MJ-pakkipari Savolainen-Peltokangas jatkoi elämänsä kevättä ja osoitti olevansa kiistatta tällä hetkellä Suomen paras alakerran duo niin puolustamisessa kuin pelintekemisessäkin. Maalit jäivät kuitenkin hyvästä hallinnasta huolimatta tekemättä, ja NST puristi väkisin itsensä finaaliin.

Sama vaara vaanii porvoolaisia myös Huhkolinnassa. Rupu jatkanee passiivista 1-2-2:sta luottaen tikissä olevaan Tanja Henttiseen. Pallo varmasti pyörii keltamustilla taas näyttävästi ja pakit tekevät huikeita suorituksia myös hyökkäyspäässä. Karu fakta kuitenkin on, että mikäli lauantaina ei Simone Ryser onnistu voi maalinteko olla samaa tervanjuontia kuin välierissäkin. Toisen maalipyssyn eli Katri Rostin yksi tehty maali neljässä välieräpelissä ei lupaile hirmuista ilotulitusta lauantainakaan, ja jos joku muu hyökkääjä pystyy maalintekoon on se PSS:lle mieluinen yllätys, ei odotusarvo.  

Rupu puolestaan elää jo mainetta niittäneen ykkösketjun suorittamista vastaiskuista, joiden luovuus ja yllättävyys on kyllä komeaa katsottavaa. Siihen se hyökkäyspeli sitten kyllä jääkin, pyörittämällä ei Rupu saa Porvoota vastaan sudittua yhtään kunnon vetopaikkaa. PSS:n pakit tuskin päästävät Jenni Tuomisen viivavetoja maalivahti Kosamolle asti.

Vähän ihmetyttää molempien joukkueiden köykäinen erikoistilannepelaaminen. Ne muutamat vaparimaalit mitä on nähty ovat tulleet paikallaan seisovien pelaajien laukoessa tarkasti suoraan syötöstä. Molempien joukkueiden valmennuksesta löytyy kuitenkin niin paljon juonikkuutta, että luulisi nyt viimeistään lauantaina näkyvän pari kierto-blokki-tyhjennys-hämyjuoksuvaparia. Niin ja vastustajalle 3-1 hyökkäys, luonnollisesti.

Tiukka ja tunnelmallinen peli on jokatapauksessa tulossa. Järki ja matematiikka puhuvat Rupun voiton puolesta, mutta tunne kannattaa PSS:ää. Fiiliksellä mennään, eli pronssiset mitalit matkaavat Borgå-cityyn. En nyt olisi yllätyksestä soikeana, vaikka homma ratkeaisikin vasta rankuilla.

Bonus utelu: Mikä juttu se porvoolaisten lämmittelypaidan say no more-teksti oikein on?

Kuvat: Jyrki Männistö ja Jani Pakkala